8 TUTKIMUKSEN TULOKSET JA NIIDEN TULKINTA

Koeryhmän nuorten opettajien puuttumisen syitä on vaikea selvittää kyselylomakkeen tiedoilla. Nuorten opettajien voisi olettaa olevan kiinnostuneita tietotekniikasta ja etenkin Internetistä. Järvisen (1996) tutkimuksesta selviää, että Internet-käyttäjien ikäjakaumassa selvä enemmistö oli 22-29 vuotiaita. Kyseinen ryhmä tässä tutkimuksessa on alle 2 vuotta virassaan toimineet opettajat. Vähän aikaa virassa toimineiden opettajien vastausten pieni osuus ei siis johdu tutkimusmenetelmästä, mutta varsinaista syytä voisi hakea tietokoneavusteisen opetuksen menetelmän vaikeudesta tai outoudesta (vrt. Munday ym. 1991, 29). Yksi selitys tämän tutkimuksen virkaikäjakaumalle on se, että yleensä Suomessa alle 10 vuotta työssään olevia opettajien on vähemmän kuin yli 16 vuotta työssään olevia opettajia.

Vertailuryhmästä johtopäätösten vetäminen on vaikeaa otoksen pienuuden takia; yhdenkin opettajan lisääminen vaikuttaa suhteellisiin osuuksiin. Vastausten tasainen jakautuminen kertonee siitä, että opettajat ovat kiinnostuneita uudesta teknologiasta.

Koehenkilöiden koulutustausta on yleensä itsenäistä tiedonhankintaa, jota on lisätty kursseilla (kuviot 7 ja 8). Tyypillinen vastaus kyselylomakkeen kysymykseen opinnoista oli "kantapään kautta, ja joitakin parin-kolmen tunnin kursseja". Silmiinpistävää aineistossa oli se, että suuri osa kursseista oli painottunut yleensä tietokoneen käytön opetteluun, mitä kuvaakin vastaus "käytön alkeita melkoisesti, mutta ei juuri mitään varsinaiseen opetustyöhön".

Opettajan oma aktiivisuus näyttää olevan tiedonhankinnassa erittäin tärkeää. Pelkkää itseopiskelua on vähän, mikä johtuu opettajien täydennyskoulutuksesta. Koe- ja vertailuryhmän välinen ero näkyy kurssien suosiosta: verkon välityksellä haastatellut opettajat ovat tutkijan mielestä muutenkin kiinnostuneita tietotekniikasta - kiinnostumattomat eivät välttämättä lue sähköpostiaan työpaikan järjestämästä osoitteesta huolimatta (ks. kpl 3 ja 7.1) Oma kiinnostus lisää vastausten määrää koeryhmällä kohdassa "Itse+kurssit" ja vähentää pelkillä kursseilla tietoa hankkineiden määrää. Vertailuryhmässä useampi oli saanut koulutuksen vain kursseilta.

Tietokonetta voi tämänkin tutkimuksen mukaan käyttää kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Koeryhmässä usein valitut aineet ovat matematiikka, äidinkieli, ympäristö- ja luonnontieto, kuvaamataito ja englanti. Mielenkiintoinen tulos oli vertailuryhmässä matematiikan ja äidinkielen suhteellisesti voimakkaampi painottuminen verrattuna koeryhmään.

8.2 Minkälaisia oppimiskäsityksiä on opettajien tietokoneavusteisen opetuksen taustalla?

8.2.1 Millainen tietokoneavusteisen opetuksen oppimisympäristö parhaiten vastaa opettajan opetuksellisiin tarpeisiin?

Taulukossa 4 on oppimisympäristön laatua koskevien kysymysosioiden vastausten keskiarvot ja keskihajonnat. Keskiarvoltaan eniten niin varsinaisten koehenkilöiden, kuin vertailuryhmän tuloksissa oli oppilaiden työskentely yhteistyössä. Vertailuryhmällä keskiarvo oli hieman enemmän yhteistyön puolella kuin varsinaisella koeryhmällä. Opetusohjelman luonteen kohdalla molempien ryhmien tarpeisiin sopi paremmin se, että oppilas sai vaikuttaa ohjelman etenemiseen, koeryhmällä voimakkaammin vertailuryhmällä heikommin. Opetusohjelman ominaisuuksista kertoo myös se, että varsinaisen koeryhmän tarpeisiin sopii enemmän työvälineohjelma, ja vertailuryhmän tarpeisiin sopi paremmin valmis opetusohjelma. Siinä, että toivooko opettaja oppilaan hakevan tietoa ohjelmaa käytettäessä muualta kuin käytettävästä ohjelmasta vai ko. ohjelman tietopankista, painottui molemmilla ryhmillä keskiarvo muualta hakemisen puolelle.

Taulukko 4. Oppimisympäristöön liittyvät kyselylomakkeen kysymykset.

Kysymyslomakkeen kohta / asia	Koeryhmä (n=38) ka. kh.	Vertailuryhmä (n=8) ka. kh.
15. Oppilaiden työskentely: (1 yhteistyössä, 6 yksin)	3,47 1,27	3,13 0,83
16. Oppilas vaikuttaa ohjelman etenemiseen? (1 aina, 6 ei koskaan)	2,68 1,34	2,75 1,39
17. TAO-ohjelman tyyppi: (1 työvälineohjelma 6 valmis opetusohjelma)	2,70 1,11	3,71 1,16
18. Tiedon haku ohjelmaa kätettäessä: (1 muualta, 6 ko. ohjelmasta)	3,24 1,40	3,29 1,48
19. Ohjelmalla hankitaan: (1 tiedon osia muualle, 6 valmista tietopakettia)	2,89 1,29	2,71 1,03
20. Työskentely on: (1 monen ihmisen proj., 6 Yksitt. ihm. työtä)	3,58 1,35	3,38 0,92
22. Tietokoneohjelman opetuskulkee: (1 aina eri rataa 6 aina samaa rataa)	2,33 1,41	2,57 0,90
Summamuuttuja AVOPERI	20,90 4,92	21,54 2,79

Tietokoneavusteisella opetuksella hankittavan tiedon ominaisuuksista varsinaisen koehenkilöryhmän tarpeet ovat tiedon osien hakemista muuta kokonaisuutta varten, samoin kuin vertailuryhmällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut valmiin tietopaketin hankkiminen. Vastauksena siihen, koettiinko mieluisempana työskentely tietokoneella monen ihmisen projektina vai yksittäisten ihmisten työskentelynä, varsinaisen koeryhmän keskiarvo oli yksittäisten ihmisten työskentelyn puolella, kun taas vertailuryhmällä keskiarvo oli monen ihmisen projektin puolella. Oppimateriaalin rakenteen pysyvyydestä koeryhmälle mieluista oli se, että ohjelman opetus kulkee eri tilanteisiin sovellettavilla tavoilla, samoin kuin vertailuryhmälläkin.

Viimeisenä kohtana taulukossa on summamuuttuja AVOPERI, joka mittaa kumpi oppimisympäristö, avoin (AVO) vai perinteinen (PERI), sopii paremmin opettajan tarpeisiin. Se on muodostettu kyselylomakkeen kohdista 15, 16, 17, 18, 19, 20 ja 22. Tämän summamuuttujan puolitusreliabiliteettikertoimeksi tuli 0,63, joka kertoo summamuuttujan kohtuullisesta luotettavuudesta mitata oppimisympäristön laatua. Maksimipisteet (osioiden maksimit) tällä muuttujalla on 42 ja minimipisteet (osioiden minimit) 7. Osioiden keskivertopisteiden summa, samoin kuin maksimi- ja minimipisteiden keskiarvo on 24,5 pistettä. Tämän pistemäärän alapuolella olevat pisteet painottavat avointa oppimisympäristöä, yläpuolella olevat pisteet perinteistä oppimisympäristöä. Varsinaisella koeryhmällä summamuuttujan pistemäärä on 20,9, josta voi päätellä opettajien tarpeisiin sopivan avoimen oppimisympäristön. Vertailuryhmällä painotus on myös avoimen oppimisympäristön puolella (pistemäärä 21,54).

Taulukossa 1 oli käsitepareja oppimisympäristön arviointiin. Opettajien mielestä parempaa on, että oppiminen on enemmän itseohjautuvaa kuin ohjattua, oppimateriaalin rakenne on mieluummin muuttuva kuin pysyvä, tieto on konstruoitua, opetusvälineet ovat mieluummin lineaarisia kuin verkkomaisia. Opettajat suosivat niukasti yhteistyötä ja opetusohjelmaa käytettäessä älykkyys on oppilaassa, joka voi vaikuttaa ohjelman kulkuun. Yhteenvetona voidaan todeta opettajien suosivat hieman enemmän avointa oppimisympäristöä (vrt. taulukko 1).

Kuten summamuuttujan arvoista voi päätellä opettajien tarpeet kohdistuvat enemmän avoimeen oppimisympäristöön kuin perinteiseen oppimisympäristöön. Ryhmien välistä eroa analysoitaessa t- testillä (ks. liite 3) ei ryhmien välille syntynyt tilastollisesti merkittäviä eroja. Jossain määrin kysymyksiä herättää se, että taulukon 4 kohdat 15 ja 20 mittaavat molemmat sosiaalisuuden astetta työskennellessä, mutta koeryhmällä kohdan 15 keskiarvo on yhteistyön puolella, kun taas kohdassa 20 keskiarvo on yhden ihmisen projektin puolella. Mittarin luotettavuutta puolustaa se, että kohdat yksi ja kuusi korreloivat tilastollisesti erittäin merkittävästi. Selitys asialle lienee opettajien jonkinasteinen epävarmuus oppimisympäristöjä analysoitaessa.

8.2.2 Millainen tietokoneavusteisen opetuksen ohjelma parhaiten vastaa opettajan opetuksellisiin tarpeisiin?

Kolmannessa pääongelmassa tavoitellaan vastausta siihen, minkälainen tietokoneohjelma oppimiskäsityksiltään on paras tietokoneavusteisessa opetuksessa. Kyselylomakkeessa (taulukko 5 kohdat 23- 29) vertailtiin kognitiivis-konstruktiivista (KK) ja behavioristista (BEHA) oppimiskäsitystä sekä (taulukko 5 kohdat 31- 32) kokemuksellista (KOKE) ja behavioristista (BEHA) oppimiskäsitystä.

Taulukko 5. TAO-ohjelmaan liittyvät kyselylomakkeen kysymykset.

Kysymyslomakkeen kohta / asia	Koeryhmä (n=38) ka. kh.	Vertailuryhmä (n=8) ka. kh.
15. Tieto ohjelmassa on: (1 muuallekin sovellettavissa, 6 yksittäitapauksia varten)	1,97 1,03	1,57 0,49
24. Ohjelman suoritus etenee aina: (1 eri, 6 samalla lailla)	2,97 1,05	3,00 0,53
26. Tieto ohjelmaa kätettäessä koottava: (1 eri asiayhteyksistä, 6 ohjelman tietopankista)	3,03 1,44	3,13 1,46
27. Ohjelma vastaa: (1 miksi, 6 mitä/mikä -kysymykseen)	2,95 1,11	1,86 0,64
29. Ohjelma on suunniteltu: (1 monia, 6 yhtä asiayhteyttä varten)	2,74 1,27	2,87 1,55
31. Ohjelman avulla ratkaistaan: (1 aitoa ongelmaa, 6 ohjelman antamaa esimerkkitapausta)	2,58 1,18	3,00 1,60
32. Voiko ohjelman asioita testata kätännössä? (1 kyllä, 6 ei)	2,74 1,18	2,86 0,99
Summamuuttuja KKBEHA	13,66 4,35	12,43 1,51
Summamuuttuja KOKEBEHA	5,32 1,92	5,86 2,34

Molempien ryhmien mielestä oli parempi, että tieto ohjelmissa on sovellettavissa myös muualle irti ohjelmasta. Molemmat ryhmät toivovat ohjelman suorituksen etenevän mieluummin aina eri lailla kuin samalla lailla. Molempien ryhmien opettajien mielestä tieto ohjelmaa käytettäessä olisi koottava mieluummin muualta kuin itse ohjelman valmiista tietopaketista. Mielipide siihen, vastaisiko ohjelma mieluummin miksi -kysymykseen vai mitä/mikä -kysymykseen, molemmilla ryhmillä on miksi -kysymyksen puolella. Molempien ryhmien opettajat haluavat ohjelman olevan suunniteltu monia eri asiayhteyksiä varten.

Ohjelmalla tulisi molempien ryhmien mielestä ratkaista aitoa ongelmaa eikä ohjelman antamaa esimerkkitapausta. Molempien ryhmien mielestä olisi myös parempi, että asioita voisi testata myöhemmin käytännössä.

KKBEHA (ks. taulukko 5) on kyselylomakkeen osioista 23, 24, 26, 27 ja 29 laadittu summamuuttuja, joka mittaa sitä, onko vastaajien mielestä parempi yleisesti ottaen kognitiivis-konstruktivistinen (KK) vai behavioristinen (BEHA) oppimiskäsitys ohjelmissa. Summamuuttujan puolitusreliabiliteettikertoimeksi tuli 0,72, joka kertoo summamuuttujan melko hyvästä luotettavuudesta mitata vastaajien oppimiskäsityksiä. KKBEHA:n maksimi (osioiden maksimipisteiden summa) on 30 pistettä ja minimi (osioiden minipisteiden summa) 5 pistettä. Osoiden keskivertopisteiden summa on 17,5 pistettä. Keskiarvon yläpuolella olevat pisteet ovat behavioristisella puolella ja alapuolella olevat pisteet kognitiivis-konstruktivistisella puolella. Molemmilla ryhmillä toiveena on melko voimakkaasti kognitiivis-konstruktivistinen oppimiskäsitys tietokoneohjelmissa verrattaessa behavioristiseen oppimiskäsitykseen.

KOKEBEHA (ks. taulukko 5) on summamuuttuja, joka mittaa ohjelmien oppimiskäsityksiä akselilla kokemuksellinen (KOKE) ja behavioristinen (BEHA). Lomakkeesta KOKEBEHA:n muodostivat osiot 31 ja 32. Summamuuttujan muuttujien välinen korrelaatio oli 0,37 ja puolitusreliabiliteetti 0,54. Summamuuttuja on näillä kriteereillä kohtalainen oppimiskäsityksen mittaamisessa, tosin osioiden pieni määrä nostaa virhemahdollisuutta. Maksimi muuttujalla on 12 ja minimi 2 pistettä. Keskiverto on seitsemässä pisteessä. Yli seitsemän pisteen olevat arvot tukevat behavioristista oppimiskäsitystä ja alapuolella olevat arvot kokemuksellista oppimiskäsitystä. Molempien ryhmien mielestä kokemuksellinen oppimiskäsitys oli parempi kuin behavioristinen.

Tietokoneohjelman kohdalla opettajien mielipiteet kummassakin ryhmässä olivat behavioristista oppimiskäsitystä vastustavat. Pisteiden suhteellisia arvoja laskettaessa selviää se, molemmissa ryhmissä kokemuksellinen (koeryhmä 44 % ja vertailuryhmä 48 % maksimipisteistä) oppimiskäsitys oli suositumpi kuin kognitiivis-konstruktivistinen (koeryhmä 39 % ja vertailuryhmä 36 % maksimipisteistä) oppimiskäsitys, kun molemmissa tapauksissa vertailukohteena oli behavioristinen oppimiskäsitys. Vertailu on kuitenkin vaikeaa tämän tutkimuksen kyselylomakkeen tiedoilla. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa t- testillä (ks. liite 4) mitattaessa.

Opetusohjelmiin liittyvien oppimiskäsitysten lisäksi opettajien oppimiskäsitysten tutkimiseen on otettu kyselylomakkeesta summamuuttujaan (KKBEHA) osiot 3, 9, 10 ja 13 sekä (KOKEBEHA) osio 13. Näillä lisäyksillä on saatu kognitiivis-konstruktivistista ja behavioristista oppimiskäsitystä mittaavan summamuuttujan, KKBEHA2:n puolitusreliabiliteettikertoimeksi 0,80 ja kokemuksellista ja behavioristista oppimiskäsitystä mittaavan summamuuttujan, KOKEBEHA2:n puolitusreliabiliteettikertoimeksi 0,63.

Taulukko 6. Oppimiskäsitysten summamuuttujat (pisteet suhteutettu niin, että maksimipisteet on aina 100).

Oppimiskäsitykset	Koeryhmä	Vertailuryhmä	Keskiverto
Kognitiivis-konstruktivistinen vs. behavioristinen	49,8	49,46	kk- 57 - beha
Kokemuksellinen vs. behavioristinen	48	51,61	koke- 58,33 - beha

Taulukosta 6 käy ilmi että verrattaessa kognitiivis- konstruktivistista ja behavioristista oppimiskäsitystä ryhmien väliset suhteutetut keskiarvot ovat hyvin lähellä toisiaan. Kummallakin ryhmällä keskiarvo on kuitenkin selvästi kognitiivis- konstruktivistisen oppimiskäsityksen puolella, sillä suhteutetut puolivälipisteet osioilla on 57. Tämän alapuolella olevat pisteet ovat siis kognitiivis-konstruktivistisen oppimiskäsityksen puolella. Kokemuksellisen ja behavioristisen oppimiskäsityksen raja on 58,33 pistettä. Molemmat ryhmät ovat kokemuksellisen oppimiskäsityksen puolella. Mitattaessa ryhmien eroja t-testillä (ks. liite 5) ei löydetty tilastollisesti merkittävää eroa.

8.3 Minkälaisia työskentelytottumuksia opettajilla on tietokoneavusteisen opetuksen käytössä?

8.3.1 Onko tietokoneen käyttö oppitunnilla osa opetusjärjestelyjä vai oppimisen ongelman ratkaisun väline?

Käyttötottumusten kartoittamisessa käytettiin kysymyslomakkeen kysymyksiä 2, 3, 8, 9, 14. Kysymyksessä 2 kysyttiin tietokoneen opetuskäytön säännöllisyyttä. Tietokoneen käytön taajuus opetuksessa varsinaisilla koehenkilöillä oli noin kaksi kertaa viikossa, vertailuryhmä taas käytti tietokonetta alle kaksi kertaa viikossa. Kysymyksessä 3 kysyttyjä pidempiaikeisia töitä eli projekteja olivat molemmat ryhmät toteuttaneet melko runsaasti. Koeryhmässä 28 opettajaa (74%) oli ja yhdeksän (24%) ei ollut toteuttanut projekteja (n=38, yksi ei vastannut). Vertailuryhmä on toteuttanut pidempiaikaisia töitä yhtä usein kuin varsinainen koeryhmäkin. Vertailuryhmässä kuusi opettajaa (75%) oli toteuttanut ja kaksi (25%) ei ollut toteuttanut projekteja.

Taulukko 7. TAO:n työskentelytottumuksiin liittyvät kyselylomakkeen kysymykset..

Kysymyslomakkeen kohta / asia	Koeryhmä (n=38) ka. kh.	Vertailuryhmä (n=8) ka. kh.
8. Missä tunnin vaiheessa TAO aloitetaan? (1 alussa, 2 keskiv., 3 lopussa)	1,58 0,77	1,63 0,92
9. Käytetääkö opittua hyväksi myöhemmin? (1 aina, 6 ei koskaan)	3,54 1,33	4,00 1,07
14. Tehtävät usealla/yhdellä opp. tunnilla? (1 usealla, 6 vain yhdellä)	3,42 1,41	3,57 1,18
Summamuuttuja ONGLOPEJ	11,39 2,55	12,45 2,62

Taulukossa 7 on ensimmäiseen pääongelmaan, opettajien tietokoneen käyttötottumuksiin liittyvät kyselylomakkeen kohdat 8, 9, 14. Ero koeryhmän ja vertailuryhmän välillä töiden pitkäaikaisuudessa näkyy myös kysymyksen 14 kohdassa (vaikkakin varsin heikosti): Koehenkilöiden mukaan tehtäviä tehtiin enemmän usealla oppitunnilla, kun taas vertailuryhmän keskiarvo oli vain yhden oppitunnin puolella.

Tietokone otettiin käyttöön tunnilla yleensä hieman tunnin keskivaihetta aikaisemmin, vertailuryhmällä samoin, mutta hieman lähempänä tunnin keskivaihetta. Niin koeryhmän opettajat kuin vertailuryhmän opettajat eivät useammin käytä tietokoneen avulla opittua hyväksi myöhemmässä opetuksessa tai kokeessa. Koeryhmän keskiarvo on niukasti ja vertailuryhmän selkeämmin ei- käyttämisen puolella.

Lomakkeen kysymyksistä 2, 3, 8, 9 ja 14 laadittiin summamuuttuja ONGLOPEJ, jonka maksimiarvona on 20 pistettä ja minimiarvona on 5 pistettä. Tämän summamuuttujan puolitusreliabiliteettikertoimeksi tuli 0,56, joka kertoo summamuuttujan korkeintaan kohtuullisesta luotettavuudesta mitata opettajan toimintatapoja. Mitä suurempi summamuuttujan arvo on, sitä voimakkaammin opettajan tietokoneen käyttö on irrallinen osa opetuksellisesta toiminnasta. Pistemäärä 11,5 on jokaisen erillisen osion keskivertopisteiden summa, joten tämän pistemäärän ylittävä keskiarvo on tietokoneen oppituntijärjestelyjen puolella, kun taas sen alittava keskiarvo on tietokoneen opetuksellisen käytön puolella. Koeryhmän keskiarvo oli 11,39 ja vertailuryhmän keskiarvo 12,45.

Johtopäätöksenä voi todeta koeryhmän opettajilla tietokoneen käytön olevan niukasti oppimisen ongelman ratkaisuun tähtäävä ja vertailuryhmällä käyttö on opetusjärjestelyjen osan puolella. Ryhmien välistä eroa analysoitaessa t- testillä (ks. liite 6) ei ryhmien välille syntynyt tilastollisesti merkittäviä eroja. Tulos on kuitenkin niin lähellä keskivertoa, että pitävien johtopäätösten teko on vaikeaa. Syynä tähän voi olla opettajien selkiytymätön kuva tietokoneen opetuskäytöstä ja otoksen pienuus.

8.3.2 Minkälaisia tietokoneavusteisen opetuksen käyttötapoja opettajat käyttävät ja pitävät mieluisimpina?

Kyselylomakkeen (liite 1) viimeisessä kohdassa kartoitettiin mihin opettajat olivat käyttäneet tietokonetta koulussa. Lisäksi opettajia pyydettiin luettelemaan viisi mieluisinta käyttötapaa tietokoneelle. Erityisesti kiinnostusta herätti perinteiset tietokoneavusteisen opetuksen ohjelmat, työvälineohjelmat ja kognitiivista ongelmanratkaisua tukevat ohjelmat (ks. kpl 2.3.3). Perinteiset tietokoneavusteisen opetuksen ohjelmat tukevat perinteisesti myös behavioristista oppimiskäsitystä ja perinteistä oppimisympäristöä. Työvälineohjelmat ja kognitiivista ongelmanratkaisua tukevat ohjelmat tukevat kognitiivis-konstruktivistista oppimiskäsitystä ja avointa oppimisympäristöä.

Tietokonevälineitten opetus ja oppiminen (ks. kyselylomake liite 1) saavat prosenttiosuudeksi 42% (tukee perinteistä oppimisympäristöä, ks. kpl 2.3.3.1). Tähän ryhmään on laskettu mukaan perinteiset TAO-ohjelmat, opetuskeskustelu, harjoitus, vuorovaikutteinen video, demonstraatio, simulointi, koulutussimulaattori ja opetuspeli. Työvälineohjelmat ja tietokoneavusteinen ongelmanratkaisu (ks. kyselylomake liite 1) saavat prosenttiosuudekseen 49% (tukee avointa oppimisympäristöä ks. kpl 2.3.3.2 ja 2.3.3.3). Vertailuryhmällä tietovälineitten opetus ja oppiminen saavat prosenttiosuudeksi 40% ja työvälineohjelmat ja tietokoneavusteinen ongelmanratkaisu 48%. (Ks. kuviot 11 ja 12 ja liite 7.)

Molemmilla ryhmillä tulos on hyvin samankaltainen. Tulos on koeryhmän osalta sopusoinnussa ensimmäisen pääongelman tuloksen kanssa. Siinä opettajien työtavat olivat opetuksellisen ongelman ratkaisemiseen tähtääviä. Tähän työvälineohjelmat ja tietokoneavusteinen ongelmanratkaisu sopivat erittäin hyvin. Vertailuryhmän tietokoneen käyttötapojen tulos on ristiriidassa ensimmäisen pääongelman tuloksen kanssa. Syynä tähän voi olla edellä esitetty arvio opettajien epävarmuudesta tietokoneavusteisen opetuksen kysymyksissä.

Toiseksi kysyttiin opettajien mielipiteitä tietokoneilla työskentelystä ja tietokoneavusteisen opetuksen tietokoneohjelmista. Mieluisimmat tietokoneen käyttötavat voidaan sitoa näihin kysymyksiin.

Mieluisimmat käyttötavat koeryhmällä olivat tekstinkäsittely (22%), projektityöskentely (16%) ja viestintä ja tietoliikenne (16%). Vertailuryhmän mieluisimmat käyttötavat olivat opetuspeli (21%), tekstinkäsittely (16%) ja perinteiset TAO- ohjelmat (ks. kpl 2.3.3.1) (15%). Koe- ja vertailuryhmien kyselytapa näkyy erityisen selvästi tässä yhteydessä: Koeryhmällä viestintä ja tietoliikenne sai kannatusta 16%, kun taas vertailuryhmässä kukaan ei pitänyt sitä mieluisena (0%). Tietovälineitten opetus ja oppiminen saavat koeryhmällä prosenttiosuudeksi 29% (tukee perinteistä oppimisympäristöä, ks. kpl 2.3.3.1) ja työvälineohjelmat ja tietokoneavusteinen ongelmanratkaisu 70% (tukee avointa oppimisympäristöä ks. kpl 2.3.3.2 ja 2.3.3.3). Vertailuryhmällä tietovälineitten opetuksen ja oppimisen kannatus 48% (tukee perinteistä oppimisympäristöä, ks. kpl 2.3.3.1) ja työvälineohjelmien ja tietokoneavusteisen ongelmanratkaisun 41% (tukee avointa oppimisympäristöä ks. kpl 2.3.3.2 ja 2.3.3.3). (Ks. kuviot 13 ja 14 ja liite 7.)

Verrattaessa työtapojen mieluisuutta oppimisympäristön laadusta (ks. kpl 8.2.1) saatuihin tuloksiin saadaan koeryhmän vastauksissa yhteys näiden välillä. Vertailuryhmällä tulokset ovat ristiriitaisia. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että koeryhmälle tietokoneasiat ovat tutumpia ja niihin liittyviä asioita on pohdittu ja tietokoneen käyttöön liittyy varsin voimakkaita odotuksia. Vertailuryhmän vastauksen ovat jossain määrin ailahtelevaisia. Tietokone opetuksessa on kenties vieras, ja siihen liittyviä arvoja ja asenteita ei ole paljoakaan pohdittu. Lomakekyselyyn saatetaan vastata puhtaasti asiaan liittyvän tiedon perusteella, kun taas työtapojen käyttöön ja mieluisuuteen on vastattu hieman voimakkaammin todellisen tilanteen kannalta.

8.4 Sähköposti ja WWW- lomake tutkimusvälineenä

Sallitun eksperimentaalisen mortaliteetin määrittelyyn apua antaa suoritettujen sähköpostikyselyjen vastausprosenttien tutkiminen. Toinen haastateltu tutkija kertoo tutkimuksessaan vastausprosentin olleen 15 %. Minter (1996) raportoi tutkimuksessaan vastausprosentin olleen 15,4 %. Hurwitz & Mallery (1994) raportoivat tutkimuksessaan 11,9 % vastausprosentin oman listan osoitteista. Sherryn (1996) sähköpostikysely lähetettiin 935 osoitteeseen, joista 435 oli päteviä, vastauksia Sherry sai 142 eli 15,1 %. Epäpäteviä osoitteita oli 46,5 %. Tästä voi päätellä, että sähköpostikyselyissä kato on huomattavasti suurempi kuin tavallisissa postikyselyissä.

Yhteenvetona sähköpostista ja WWW:stä tutkimuksen datan keruuvälineenä voi todeta niiden olevan sopiville kohderyhmille erinomainen väline. Menetelmän halpuus ja nopeus ovat ylivertaisia, ja kun annetut vastaukset voidaan syöttää tarvittaessa automaattisesti tilasto-ohjelmaan, säästyy tutkimuksen teossa monilta aikaa vieviltä rutiinitoimenpiteiltä. Menetelmän haittapuolena voidaan nähdä alhainen vastausprosentti kyselyissä.