Muinaisina aikoina asuinhuoneet koristeltiin keskitalven juhlaa varten vihreillä oksilla muistutukseksi kevään tulosta. Aikojen saatossa vihertävät oksat ovat jääneet pois, varmasti ihan käytännöllisten syiden takia, mutta kokonaan kuivuvien oksien tuomasta siivosta ei ole jostain syystä voitu luopua. Nykyään yhden mukavimmista siivoista joulun jälkeen aiheuttaakin jokaiselle tuttu joulukuusi, joka jatkaa vanhojen aikojen perinnettä.

Joulukuusen historia juontaa juurensa Ranskaan Elsassiin, Reinin yläjuoksulle. Vanhin nykyistä koristeltua joulupuuta koskeva tieto on peräisin vuodelta 1419. Silloin leipurikisällit olivat koristelleet joulupuun omenoilla, pipareilla, öyläteillä, päärynöillä ja värjätyillä pähkinöillä. Tuolloin joulukuusi oli vielä aika tuntematon muualla päin kristillistä maailmaa.

Joulun merkityksen kasvaessa 1800-luvulla alkoi myös joulukuusi yleistyä läntisessä maailmassa, etenkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Noihin aikoihin joulukuusi rantautui myös Suomenmaahan. Luultavimmin joulukuusi saapui Suomeen Ruotsin kautta ja ensimmäiset joulukuuset koristivat lähinnä kartanoita ja pappiloita sekä muita varakkaamman väestön asuintiloja. 1800-luvun loppupuolella Suomen metsien pelättiin jopa häviävän, kun kaupunkilaisporvaristo hankki kuusia itselleen suurella innolla. Maaseudulla joulukuusen suosio levisi hitaammin kuin kaupungeissa ja Itä-Suomessa kuusimuoti vieläkin hitaammin. Lopulta kansakoulujen kuusijuhlat tekivät joulukuuset kaikille tutuiksi.

Joulukuusi ei kuitenkaan ole aito joulukuusi, ellei siihen laiteta riippumaan kaikenlaisia koristeita. Koristeillakin on pitkät perinteet ja nekin ovat lähtöisin Keski-Euroopasta. Joulupuun koristeina on siis joskus käytetty mm. hedelmiä, mutta ehkä enää ei kovin monessa perheessä ole tapana ripustaa joulukuuseen omenoita tai päärynöitä homehtumaan. Omenoiden ja päärynöiden tilalle ovatkin tulleet mandariinin kokoiset kimaltelevat lasipallot. 1800-luvulla vain rikkaimmilla oli varaa ostaa kauniita lasipalloja, minkä vuoksi köyhemmissä taloissa tyydyttiin postikortteihin, paperikukkiin ja kirkkaisiin paperinauhoihin. Koristeiden hintavuuden takia monia joulukuusen koristeita on Suomessa siirtynyt suvusta toiseen perintönä, ja vieläkin monet koristeet ovat hyvin vanhoja.

Kynttilät ovat olleet yleinen osa joulukuusta 1800-luvun lopulta lähtien, jolloin alkoi myös kynttiläpidikkeiden valmistus. Ennen kynttiläpidikkeiden valmistusta kynttilät oli kiinnitetty oksiin vain yksinkertaisilla nyöreillä. 1950-luvulta lähtien steariinikynttilöitä alettiin korvata sähkökynttilärivistöillä ja myös monessa suomalaisessa perheessä ne olivat yleinen ostos joulun alla. Kuitenkin suosituin koriste, mikä joulukuusen latvaan aina viimeiseksi laitetaan, lienee aina ollut kultaisena tai hopeisena kimalteleva tähti. Tähteen on myös joskus liimattu kiiltokuvaenkeli.

Nykyään suomalaisissa kodeissa on joulukuusi hyvin suosittu. Sen kaatamiseen saattaa liittyä monia uskomuksia ja traditioita esimerkiksi siitä, monentenako päivänä kuusi hankitaan. Monet perheet hankkivat ihan aidon joulukuusen, joka kaadetaan omasta tai tuttavan metsästä, ja kyllähän kuusikauppiaita näkee ostoskeskusten pihallakin, jos ei metsänomistajia satu tuttavapiiriin kuulumaan. Kuusivarkaistakin kuulee puhuttavan, mutta minun mielestäni oudointa on se, että kuusikauppaa käydään kuulemma myös netin kautta. Jotkut perheet tyytyvät kuitenkin muovikuuseen, mutta kyllähän sen ymmärtää, että toisia ei kiinnosta nyppiä kuivuneita havuneulasia helmikuuhun saakka.