Tintti-visa

Tintti ja hänen piirtäjänsä Nimi Hergé on tuttu hyvin monille, mutta Georges Remi puolestaan melko tuntematon. Remi syntyi Belgiassa Brysselin lähistöllä vuonna 1907. Hän oli omien sanojensa mukaan vilkas ja sietämätön lapsi ja hänen vanhemmillaan olikin vain kaksi keinoa saada hänet pysymään aloillaan: perinteinen selkäsauna, jota käytettiin harvemmin sekä kynä ja paperi. Georges saattoi alle kouluikäisenä viettää tuntikausia piirtelemällä ja kansakoulua käydessään hän kuvitti vihkojensa reunat erilaisilla kuvatarinoilla. Koulussa hän menestyi erinomaisesti. Remi kiinnostui partioliikkeestä koulupoikana ja hänestä tuli pian vartionjohtaja. Partioajoilta oli lähtöisin hänen kiinnostuksensa Amerikkaan ja intiaaneihin. Hän jatkoi myös kuvatarinoiden piirtämistä ja aiheena oli nyt tietenkin partio. Le Boy-Scout-lehti julkaisi hänen kertomuksiaan ja vuonna 1924 hän otti käyttöönsä nimimerkin Herge. Aluksi Hergén työt olivat melko kömpelöitä, mutta vähitellen hän kehittyi ja vuonna 1926 hän loi ensimmäisen todellisen sarjakuvansa, jonka nimi oli Totor, Turilas-vartion johtaja. Totor, jota voidaan pitää Tintin esikuvana, ilmestyi neljä vuotta. Remi vanhemmat olivat myös havainneet pojan lahjat ja lähettivät hänet graafisen taiteen kouluun Ecole Saint-Luciin, mutta sieltä hän lähti jo samana päivänä, kun olisi pitänyt ruveta jäljentämään kipsisen koristepylvään kuvioita.Graafisen koulutuksensa Hergé hankki itseopiskeluna. Georges työskenteli vuodesta 1925 lähtien eräässä sanomalehdessä (Le XX Siècle ) erilaisissa tehtävissä; ilmoitusosastolla, valokuvaajan apulaisena, syväpainossa ja erikoissivujen kuvittajana. Lehden johtaja kiinnostui hänestä ja kannusti häntä sivistämään itseään sekä antoi pojalle vastuullisia tehtäviä. Lehteen perustettiin nuorisoliite Le Petit Vingtième, jonka johtoon Georges valittiin. Hän aloitti lehdessä uuden sarjan, jonka hän itse kirjoitti ja kuvitti - Tintti oli syntynyt. Ensimmänen Tintti-seikkailu tapahtui Neuvosto-Venäjällä ja piirtäessään Hergé ei aina tiennyt edes mitä seuraavassa jaksossa tulisi tapahtumaan. Kun sarja vihdoin päättyi, Herge päätti järjestää Tintille oikean kotiinpaluun ja otti mukaansa Tintiksi valitun pojan sekä saapui tämän kanssa junalla Brysselin asemalle. Hän kuvitteli astuvansa autiolle asemalaiturille, mutta hämmästyi suuresti, kun asemalaituri pullisteli aikuisia ja lapsia, jotka olivat uskollisesti seuranneet lehdestä Tintin seikkailuja. Silloin hän tiesi, että Tintti oli tullut jäädäkseen. Hergé piirsi aluksi jälkikäteen ajatellen melko lapsellisia sarjakuvia, kolme varhaisinta sarjaa Tintti Neuvostojen maassa, Tintti Afrikassa sekä Tintti Amerikassa ovat niin mielikuvituksellisia, että tarina sinällään uppoaa vain pikkulapsiin. On kuitenkin selvästi havaittavissa, kuinka piirtäjän tyyli kehittyy koko ajan uusien sarjojen ilmestyessä. Ensimmäisenä sarjana ilmestyi 1930 Tintin au pays des Soviets, joka suomeksi ilmestyi vasta 1986 nimellä Tintti Neuvostojen maassa. Herge valitsi sankarinsa ammatiksi tietenkin reportterin työn, koska hän itse työskenteli sanomalehdessä. Koska sarja olisi pelkän Tintin varassa ollut välillä tylsä, Hergé piirsi heti alussa Tintille kaveriksi fox-terrierin - Miloun. Milou saakin eri Tinteissä hyvin vastuullisia tehtäviä, milloin se pelastaa Tintin hengen, milloin taas Syldavian valtakunnan tuomalla Ottokarin valtikan takaisin. Tällaisia esimerkkejä on lukuisia. Milou muuttuu sarjan aikana paitsi ulkonäöltään, myös käytökseltään: se ihastuu viskin makuun ja onkin monessa seikkailussa kekkulissa. Tintti on luonteeltaan kiltti ja avulias ja sekaantuu usein tahtomattaan seikkailuihin. Juoni on usein sama: Tintti edustaa hyvää ja tarinan roistot pahaa - lopulta aina hyvä voittaa. Alkupään Tinteissä Hergé tyytyy pitämään pelkkää Tinttiä keskushenkilönä, mutta vähitellen sarjoihin ilmestyy muitakin henkilöitä, jotka ovat toistuvasti mukana samassa sarjassa ja voivat jäädä jopa pysyvästi. Faaraon sikareissa tulevat maailman tyhmimmät poliisit Dupond ja Dupont mukaan. He ovat keskenään samannäköisiä ja ajattelutavaltaan täysin samanlaisia, kuitenkaan he eivät ole mitään sukua toisilleen. Näissä poliiseissa Hergé hyväntahtoisesti pilkkaa poliiseja yleisesti. Dupondtit ovat aina valmiita pidättämään Tintin ja toisaalta kuitenkin kutsuvat häntä hyväksi ystäväkseen. Nämä poliisit esiintyvät sarjoissa viimeiseen Tinttiin asti - ja tavoilleen uskollisina aina yhtä tyhminä ja kömpelöinä. Yhdeksännessä Tintissä mukaan tulee kapteeni Haddock. Tintin ja Haddockin ensimmäinen tapaaminen ei millään tavalla anna viitteitä siitä, että kapteenista tulee Tintin lähin ystävä. Kapteeni on täysi alkoholisti, mutta myöhemmissä jaksoissa hän raitistuu merkittävästi. Paitsi alkoholista kapteeni pitää myös piipusta yli kaiken. Kapteenin luonne on hyvin mielenkiintoinen. Toisaalta hän on erittäin hyväsydäminen heikoille ja avuttomille, mutta hän on myös helposti tulistuva ja viljelee erikoisia ja hauskoja haukkumasanoja, joita on laskettu ranskankielisissä painoksissa yksin kappalein yli 200. Kapteeni on usein haluton lähtemään seikkailuihin mukaan, mutta siinä vaiheessa kun joku epäilee hänen pelkäävän, hän ryntää mukaan suin päin. Professori Tuhatkauno on oiva osoitus siitä, miten Hergé itse kehittyy sarjojensa mukana. Alussa professori askartelee vipuvuoteiden ja vaatteenharjauskoneiden kanssa, mutta kehittyy lopulta ydinfyysikoksi ja avaruuden valloittajaksi. Tuhatkaunon keksinnöt ovat myös usein seikkailujen alkuunpanijoina. Tuhatkaunon huono kuulo, vanhat hienot käytöstavat ja aikanaan harrastuksena ollut savate ovat mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sarjoissa esiintyy henkilöitä, jotka vierailevat joissakin tarinoissa ja voivat sitten olla pitkäänkin poissa kunnes sitten ilmestyvät taas joskus näkyviin. Tällaisia ovat esimerkiksi rihkamakauppias senhor Oliveira da Figueira, tohtori Müller, Milanon satakieli Bianca Castafiore, Pahk, Rastapopoulos ja Allan. Hergén tyyli muuttuu sarjan kehittyessä melko paljon. Sarja ilmestyy neljällä eri vuosikymmenellä ja se näkyy hyvin Tinttien kuvituksessa kuten myös kertomusten juonissa. Tintin vaatetus muuttuu vähitellen pussihousuista farkuiksi ja kulkuvälineet hevosesta avaruusraketiksi ja nykyaikaiseksi suihkukoneeksi. Hergén tyyli muuttuu myös niin, että mitä pitemmälle sarja kehittyy, sitä suurempaa tieteellistä tarkkuutta hän kiinnittää kaikkiin yksityiskohtiin. Miljardööri Carreidasin yksityissuihkukone on huippumoderni kaikkine yksityiskohtineen. Viimeinen Tintti ilmestyi 1976 ( Tintti ja Picarot ) ja sen jälkeen Hergéllä oli työn alla sarja nimeltä Tintti ja aakkostaide. Se ei kuitenkaan koskaan ehtinyt valmistua alkuosan luonnoksia pitemmälle. Tintti on kautta aikojen ollut hyvin suosittu kaikkialla maailmassa eri ikäisten keskuudessa. Sarjoista on tehty myös monia elokuvia. Georges Remi alias Hergé kuoli maaliskuussa 1983.