Aamu sarasti, ja Raphael seisoi Pariisin oven edessä muuttolaatikoiden kanssa. Bianca oli muuttanut Havaijille, koska Raphael ja Pariisi olivat muuttaneet yhteen. Raphael oli lähdössä kauppaan, kun hän huomasi Pariisin kurvailevan jonkun nuoren suden kanssa talon eteen. Raphael antoi asian olla, ja livahti huomaamatta autolle. Tullessaan kaupasta Raphael huomasi eteisessä laskuja.

- Sähkölaskuja ja puhelinlaskuja, aina vain laskuja! Raphael tuhahti. Hän huomasi kasasta erityisen suuren luottokorttilaskun. Kultaketju-liikkeen perässä komeili 5000 euron lasku, joka oli hänelle.

Pariisi tuli vasta myöhään illalla, ja kaivoi jääkaapista syötävää. Portaikossa häntä vastaan tuli uninen Raphael, joka oli laskeutunut alas juomaan lasin vettä. Aamulla Pariisilla oli hieman selitettävää.

- Huomenta. Huomasitko eilen tulleen luottokorttilaskun? Raphael kysyi.

- En tainnut, kuinka niin? Pariisi vastasi.

- Siinä oli suurehko lasku kultaisesta sormuksesta, Raphael kertoi

- Jaa… Mitä erikoista siinä muka oli? Pariisi vastasi hieman yllättyneenä.

- Näin siitä sinun ostaneen sen. Minulla ei ole mitään juhlia lähettyvillä, joten kenelle sormus on? Raphael sanoi ärtyneenä.

- Lainasin sinun korttiasi, koska minulla ei ole omaa, Pariisi vastasi vikkelästi.

Asia jäi kesken, kun Raphaelin piti lähteä nyrkkeilyharjoituksiin. Pariisi jäi kotiin lukemaan ja katsomaan televisiota. Illan harjoituksissa Raphaelin oli tarkoitus kohdata suuri mestari, joka ei ollut vielä koskaan hävinnyt yhtään ottelua. Ottelu sujui hyvin, kunnes Raphael huomasi katsomossa Biancan. Sillä hetkellä suuri mestari pamautti Raphaelia naamaan. Tilanne näytti vakavalta, ja hänet vietiin kiireesti sairaalaan. Kun Raphael heräsi reilun kolmen tunnin kuluttua, hän huomasi tutun hahmon istuvan sängyn laidalla.

- Mitä sinä täällä teet? Raphael kysyi.

- Tulin katsomaan miten voit, Bianca vastasi.

- Jaa… Miksi sinä näin aikaisin tulit Havaijilta? Raphael jatkoi.

- No… Siellä ei ollut ystäviä, ja en oikein viihtynyt motellissa, Bianca tunnusti.

Keskustelu pysähtyi, kun hoitaja saapui ilmoittamaan, että Raphael oli kunnossa ja valmis lähtemään kotiin. Raphael käveli kotiin saatettuaan Biancan ensin hotelli Simpukkahelmeen.

Oven takana oli pieni vaaleanpunainen lappunen. Siinä luki näin:

Raphael löntysti puhelimen luokse, ja pirautti Biancalle.

- Bianca Rodriquez puhelimessa, Bianca vastasi.

- No, Raphael täällä. Kuule, ajattelin, että olisi kiva mennä ensi lauantaina Tulivuorijuhliin. Pariisi olisi halunnut tulla mukaan, ja lupasin kysyä haluatko tulla.

- Kyllä se varmaan sopii, Bianca vastasi tyytyväisenä.

- Loistavaa! Tulen hakemaan sinua ensi viikon lauantaina klo 19.00 ja sitten haemme Pariisin, Raphael hihkui.

- Selvä. Näemme sitten! Hei hei, Bianca ilmoitti.

- Heippa, Raphael sanoi.

Raphael lopetti puhelun ja meni keittiöön syömään. Seuraavat päivät menivät erittäin nopeasti ja pian olikin jo torstai-ilta. Raphael lähti ostamaan itselleen pukua viikonloppua varten. Hän löysi hienon mustan puvun ja siihen sopivan kravatin. Raphael lähti liikkeestä ja meni ruokakaupan kautta. Siellä hän tapasi Pariisin. Pariisi oli myös ruokaostoksilla.

- Hei Pariisi, Raphael mutisi.

- Moi! Pariisi vastasi.

- Niin….. Niistä Tulivuorijuhlista. Oletko tulossa sinne vielä? Raphael kysyi.

- Kyllä olen tulossa. Saitko sinä ylipuhuttua Biancan? Pariisi tiedusteli.

- Kyllä sain ja me tulemme hakemaan sinua 19.30 Biancan kanssa. Raphael sanoi äänekkäästi.

- Selvä, tulen siihen pihalle siis klo 19.30 , Pariisi varmisti.

- Ok. Niin juuri. Heippa, Raphael sanoi.

Raphael avasi telkkarin ja rupesi katsomaan sitä. Vähän ajan päästä kuitenkin uni voitti hänet ja hän meni nukkumaan.

Seuraavana aamuna Raphael heräsi lintujen viserrykseen. Hän lähti aamupäivällä nyrkkeilemään ennen juhlia. Hän halusi voittaa suuren mestarin, koska viimeksi se epäonnistui.

Raphael oli kehässä. Hän tyrmäsi kunnolla mestarin, koska hänellä energia virtasi. Sitten hän lähti kotiin ja rupesi laittautumaan illan juhliin. Hän kävi suihkussa, laittoi hiuksensa hyvin, pesi hampaansa ja söi ennen juhlia. Kun kello löi 18.45, hän lähti hakemaan Biancaa. Bianca oli jo valmiina pihalla. Hänellä oli kaunis vaaleansininen mekko, joka kimalteli kauniisti.

Bianca hyppäsi Raphaelin Ferrarin kyytiin.

- Sinä olet kaunis, Raphael kehui.

- Kiitos ja sinä olet todella komea, Bianca ilmoitti.