Raphael juoksi minkä jaloistaan pääsi. Sellien käytävät olivat kuin valtaisa labyrintti. Hän ei hädissään huomannut kääntyneensä väärään suuntaan. Kaikki tunnelin seinät olivat samankaltaisia, eikä Raphael enää tiennyt missä päin oli tätä valtaisaa ”labyrinttia”. Samassa hän huomasi, että hänen jalkojensa alla ei ollut enää maata, vaan pitkä pudotus tuntemattomiin syvyyksiin. Hän putosi parin metrin verran, kun matka tössähti kesken. Hänen paitansa oli jäänyt kiinni oksankäppyrään. Paidan saumat ratisivat hiljaisesti. Hän huomasi yläpuolellaan toisen oksan.

Hän kurotti kättään, mutta kun hän oli enää parin sentin päässä oksasta, hänen paitansa repesi, ja hän tippui alas rotkoon. Hänen elämänsä kulki filminauhana hänen edessään, ja matka tuntui ikuiselta, mutta lopulta hän tömähti maahan ja löi päänsä kiveen ja pyörtyi.

Herättyään Raphael alkoi katsoa ympärilleen. Huone oli pieni ja kostea, ja seinät oli tehty kiinteästä hiekasta, eikä siellä ollut minkäänmoista valoa. Hän tunnusteli seinää ja huomasi siinä pienen kahvan. Hän rupesi raaputtamaan seinää kahvan ympäriltä ja huomasi sen olevan ovi. Raphael yritti avata ovea, mutta se oli todella tiukassa, eikä hän saanut sitä auki. Raphael rynni päin ovea, ja lopulta se aukeni. Oven takaa avautui tunneli.

Raphael lähti ahdasta tunnelia pitkin. Hän ei nähnyt mitään eteensä, mutta jatkoi matkaansa. Hänellä oli hirveä jano ja hänen kurkkunsa oli rutikuiva. Hän tunsi selässään tuijotuksen. Hän yritti katsoa ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään. Yhtäkkiä hän kompastui ja suuri lepakkoparvi lensi hänen ylitseen. Hän nousi pystyyn ja lopulta huomasi oikealla puolellaan valon välkettä.

Raphael meni tutkimaan valon lähdettä ja huomasi, että oli tullut takaisin tyttöjen selliin. Selli oli jo melkein täyttynyt rotista, ja hän etsi katseellaan Pariisia. Hän etsi huoneesta jotakin esinettä, jolla oven olisi saanut auki. Huone oli tyhjä lukuun ottamatta isoa kiveä keskellä lattiaa. Hän nosti kiven maasta ja alkoi takoa sillä ovea. Kivi oli painava, ja sen takia hän ei jaksanut hakata ovea kovinkaan kauan. Raphael näki, kun Bianca ryömi ovelle päin.

- Ot… hiuspi…ni, Bianca yritti sanoa.

- Mitä?!?! Raphael huusi.

- Ota! Bianca huusi, ja osoitti hiuspinniään.

Raphael ymmärsi vihjeen, ja otti pinnin Biancan kädestä. Juuri kun hän oli saanut pinnin, Bianca vaipui takaisin rottien sekaan. Parissa minuutissa Raphael sai lukon tiirikoitua. Hän avasi oven ja Pariisi ja Bianca valuivat rottien mukana ulos sellistä.

Parin minuutin päästä he virkosivat. He olivat yltä päältä rottien puremilla, mutta muuten he olivat kunnossa.

Keinoset olivat juomassa kupposta kahvia kun he huomasivat valvontakamerastaan Pariisin, Biancan ja Raphaelin kävelemässä työhuonetta päin. He ottivat työpöytänsä laatikosta aseet ja lähtivät juoksemaan veneelle. He juoksivat Raphael, Bianca ja Pariisi kannoillaan. Toinen heistä kaatui, ja hänen aseensa jäi lojumaan maahan. Bianca huomasi maassa aseen ja tarttui siihen.

Keinoset ehtivät veneeseen. He olivat juuri käynnistämässä moottoria, kun Bianca ampui. Ensimmäinen luoti osui veneen kylkeen, mutta toinen osui suoraan moottorin bensiinitankkiin ja bensiini valui mereen. Timo Keinonen ampui hullun lailla pyssyllään, mutta pian luodit olivat jo loppu. Bianca osoitti Keinosia aseellaan ja käski heidän tulla veneestä pois. Keinoset nousivat veneestä lyötyinä, ja heidät vietiin samaan selliin missä Bianca ja Pariisi olivat olleet.

Pariisi, Raphael ja Bianca alkoivat korjata Keinosten pakovenettä. Kun vene alkoi valmistua, Raphael huomasi, ettei heillä ollut bensiiniä. Kaikki olivat lyötyjä. He etsivät kaikkialta edes jotakin bensiinin tapaista. Heille tuli jano ja he lähtivät yhteistoimin hakemaan juotavaa kannen alta. Pariisi haki kaapista laseja, kun hän huomasi ison mustan möykyn huoneen kulmassa.

- Bensiiniä! hän hihkaisi. Raphael ja Pariisi lähtivät tekemään ruokaa. Bianca hoiti ohjauksen ja kuunteli mustasukkaisena Pariisin ja Raphaelin keskusteluja.

Venematka kesti viikon verran ja sen jälkeen Pariisi muutti Raphaelin luokse Kaliforniaan. Bianca taas lähti yksin kotiinsa.