Pariisi istui tyrmässä ja puhui Raphaelille ja Biancalle:

- Kun sudet putosivat mereen, kurkistin kalliolta alas, vartijat tulivat perässä ja veivät minut tyrmään.

Raphael ja Bianca harmittelivat Pariisin ikävää tapaturmaa, ja Raphael päätti lähteä hakemaan apua. Raphaelilla oli suuret terävät kynnet, joita hän osasi usein hyödyntää pahoissa tilanteissa ja tässä sellainen nyt oli. Raphael avasi tassunsa ja otti esille suuret kyntensä. Hän valitsi onton kohdan seinästä ja mursi sen! Siinä se oli pienen pieni reikä, josta Raphael pääsi juuri ja juuri livahtamaan hakemaan apua. Tyttöjen oli pakko luovuttaa, ja jäädä odottamaan apua, sillä Pariisi ei halunnut lähteä pilaamaan vaatteitansa kuraiseen ilmaan, ja Bianca halusi jäädä hänen seurakseen.

Raphael juoksi minkä kintuistaan pääsi, kohteena ranta. Hän juoksi ja juoksi ja juoksi, kunnes vihdoin edessä näkyi rantaa. Vaatteet kuraisina ja märkinä Raphael kaivoi taskustaan taskulampun. Raphael painoi innoissaan taskulampun paininta, mutta mitään ei tapahtunut. Raphael kirosi mielessään tapahtunutta, sillä hän tiesi varsin hyvin mitä oli tapahtunut. Eihän taskulamppu voinut olla rikkoutumatta jos se oli käynyt seikkailemassa esimerkiksi vedessä.

Raphael lähti lampsimaan kohti metsää. Hänellä oli mielessään loistoidea. Jos kerran taskulamppu oli rikki, niin aina pystyi luottamaan luonnon antimiin. Raphael keräsi maasta Galagata-puun puita, kiviä ja lehtiä.

Vihdoin saamiensa ”antimien” kera Raphael lähti kävelemään kohti rantaa. Raphael asetti puut nuotioksi ja kaivoi taskustaan tulitikut. Raphael sytytti tulitikun ja heitti sen nuotioon. Mitään ei tapahtunut. Silloin Raphael tajusi jotain, mikä ei aivan heti tullutkaan mieleen. Puut olivat märkiä. Nuotion sytyttäminenkään ei siis tule onnistumaan. Mitä muita keinoja on?

- Uuuu! Raphael ulvaisi.

Onhan hänellä vielä yksi keino. Ääni. Raphael avasi suunsa päästääkseen äänen, mutta mitään ei kuulunut. Raphaelin ääni oli mennyt sateessa. Nyt Raphaelia suututti tyhmyytensä. Miksi hän ei sittenkään ollut laittanut kaulahuivia kaulaan?

Samaan aikaan tyrmässä on kova kiistely meneillään.

- Sinä et kuulostanut kovinkaan murtuneelta, kun kerroin siitä mitä minulle oli käynyt, Pariisi aloitti ivallisella äänellä.

- Haista sinä kuule rusinamarkkinat. Minä ainakin yritin. Toisin kuin eräs, tokaisi Bianca.

- Milloin minä en ole yrittänyt? Minähän olen yrityksen mestari, korjasi Pariisi ylpeänä.

- Sinäkö muka yrityksen mestari? Sinähän et yrittäisi edes ottaa kenkää viemäristä pois, jos se sinne tipahtaisi, huudahti Bianca kauhuissaan.

- Minäkö? En oikeastaan tiedä, kenkäni ei ole ikinä tippunut viemäriin, vastaa Pariisi jo hieman kulahtaneena.

- Minähän sanoinkin että jos se tipahtaisi! Bianca vastasi voitonriemuisena.

- Ei minun tarvitsisi hakea sitä viemäristä, sillä Raphael tekisi sen minun puolestani, tokaisi Pariisi.

- Niinkö? En olisi niin varma. Minne muuten olet kadottanut Tiukukellosi? Pelastaisiko Raphael pikku koirasikin? Bianca tokaisee.

- IIK! Missä minun pieni kullannuppu hauvelini Tiukukello on? Varmasti Raphael etsii hänet, kunhan vain kerkeää, vastaa Pariisi.

- Entä jos Raphael ei ikinä palaa? Saattoihan hän vain lähteä pelastamaan oman nahkansa, mutta emme voi olla varmoja, että hän pelastaa myös meidät, sanoo Bianca.

- Miten voit ajatella noin? Eikö Raphael olekaan ystäväsi? Minä ainakin uskoisin henkeni hänen käsiinsä, niin kuin nyt uskon, kiljaisee Pariisi raivoissaan.

- Niin kai sinä uskoisit, kun et voi itsekkään itseäsi pelastaa, mutta minäpä voin! huudahtaa Bianca tohkeissaan.

Tyttöjen riitely taisi olla vähän liiankin kovaäänistä, sillä joku muu oli kuullut sen myös. Nimittäin Keinoset. Timo ja Simo käännähtivät toisiinsa päin, ja näyttivät saman teräsmiesilmeen, jonka he näyttävät aina, kun keksivät jotain omasta mielestään mahtavaa. Kuin merkistä Timo ja Simo alkoivat hipsiä kohti konehuonetta.

Konehuone oli matala ja tunkkainen. Huoneen reunassa oli vipu jota vetämällä sai tyrmät täyttymään rotilla. Vaihtoehtoisena sai myös tyrmät täyttymään sammakoilla tai torakoilla. Keinoset riitelivät hetken kumman valitsisivat: torakat vai sammakot, mutta päättivät kuitenkin yhteisymmärryksestä valita rotat. Timo käveli vipua kohti jännittyneenä, sillä ei ollut ennen kokeillut tätä vaihtoehtoa. Simo kannusti takana Timoa vetämään nopeasti, jotta se olisi sitten ohi, ja niin Timoa haluttikin tehdä. Timo riuhtaisi vipua kaikin voimin. Vipu asettui ala-asentoon. Timo ja Simo kävelivät tyytyväisinä kohti sellin ovea. He nauttivat nähdessään videokamerasta kuinka rotat luikertelivat tyttöjen luokse. Sitten Timolla välähti. Missä oli Raphael?