Raphael ja Bianca ovat saaneet tehtäväksi juhlien valmisteluja varten kerätä marjoja kylän ulkopuolella olevista pensaista vartijan vahtiessa.

– Apua, täällä on varas! kuului huuto kylän sisältä ja vartija lähti katsomaan tilannetta.

– Nyt on meidän tilaisuutemme, paetaan! Tuolla on luola, näetkö? Juostaan sinne! Raphael huudahti heti sen jälkeen kun vartija on mennyt sisälle porteista.

Raphael ja Bianca juoksivat kohti luolaa joka on rehevöitynyt. He menivät sisälle luolaan joka oli melko valoisa sisältä. He kävelivät todella pitkästi alaspäin menevää tunnelia kunnes he näkivät valoa. Valoa heijastui jalokivistä.

– Katso kuinka paljon rikkauksia! Otetaan mukaan kaikki mitä saamme kannettua, sillä näillä rahoilla pääsemme pois tältä saarelta ja voimme rakentaa koneen mikä palauttaa meidät ennalleen! huudahti Raphael.

He ottivat mukaansa niin paljon erilaisia jalokiviä kuin saivat kannettua käsissään. He ahtautuivat ulos pienestä aukosta ja kohtasivat yllätyksen. Heimopäällikkö seisoi vihaisen näköisenä luolan suulla.

– Hah, luuletko että jättäisin teille loistavan tilaisuuden lähteä, kun vartijan huomio on muualla? En, vaan piilotin toisen vartijani erään puskan taakse vakoilemaan teitä, ja hän tuli raportoimaan minulle, että astuitte kiellettyyn luolaan. Riensin paikalle ja näemmä olette ottaneet heimon kalleimmat aarteet mukaanne. Se on rangaistava teko! huudahti päällikkö, ja viittasi heitä seuraamaan takaisin kylään.

He eivät uskaltaneet paeta, sillä päälliköllä oli jousi olalla. Kylään tullessa heidät paiskattiin puiseen häkkiin, joka oli hyvin likainen ja siellä oli rottia.

– Meidän täytyy päästä ulos täältä tai kuolemme ennen pitkää nälkään, huomautti Bianca.

– Älä huoli, pakko meidän on täältä saada ruokaa, vastasi Raphael.

Molemmat susista valvoivat koko yön pohtien keinoja päästä pois. Aamulla heille heitettiin leipä, jonka he saivat puolittaa. He eivät nähneet heittäjää ja epäilivät hänen toimineen päällikön käskyn alaisena. Muutaman tunnin päästä he kuulivat päällikön ilmoittavan kovalla äänellä että vangeille ei saa antaa ruokaa. Koko päivä kului ja ilta lähestyi ja molempia susia väsytti. Molemmat menivät makuulle kaiken lian ja eläinten keskelle ja he alkoivat nukkua.

– Herätkää! kuului kuiskaus häkin ulkoa.

He näkivät saman vartijan joka oli lähtenyt heitä vartioidessaan kylään jahtaamaan varasta. Vartija avasi lukot ja sanoi:

- Nopeasti, juoskaa pois kylästä ja paetkaa! Olen asiassa eri mieltä kuin päällikkö ja teidät vangittiin turhaan mielestäni, en hyväksy sellaista. Paetkaa nopeasti kun vielä ehditte, älkää ikinä palatko!

Sudet kiipesivät aidan yli ja lähtivät juoksemaan pakoon minkä kerkesivät. He juoksivat niin kauas kohti tulivuorta että kylä ei enää näkynyt. Sudet aikoivat levätä tässä välissä, sillä he eivät olleet nukkuneet kunnolla yli vuorokauteen.

He saivat levätä noin tunnin kunnes he kuulivat ääniä. Eläimet juoksivat laumana karkuun ja pitivät kovaa ääntä.

– Katso, tulivuori! Bianca huudahti.

Sudet katsoivat kohti tulivuorta joka savusi. He päättivät mennä tarkastamaan tilanteen ja alkoivat kävellä kohti tulivuorta kun eläimet olivat menneet ohi. Kun sudet pääsivät tulivuorelle ja he näkevät että laava on nousemassa.

– Kuolemme jos emme pakene laavaa! Raphael huudahti ja sudet lähtivät juoksemaan polkua pitkin poispäin tulivuoresta.

He katsoivat taakseen ja näkivät laavan alkaneen virrata tulivuoresta alaspäin. He jatkoivat matkaa niin pitkälle, että tulivuorta ja laavaa ei enää näkynyt.

– Nyt voisi olla hyvää aikaa nukkua, jatketaan matkaa seuraavana päivänä, sillä minä en ainakaan jaksa kävellä enää.

Sudet päättivät nukkua yön. Aamulla he heräsivät sateeseen. He odottivat puun alla kunnes sade lakkasi. He kävelivät jonkin matkaa kunnes...

– Hei, kuulitko? Astuin jonkin metallisen päälle. Se kuulostaa ontolta, Bianca sanoi.

He tutkivat maata ja huomasivat sammaleen alla luukun jossa oli kahva. He vetivät kahvasta ja putosivat suoraan selliin jossa odotti yllätys.

– Pariisi, mitä sinä täällä teet! Tämähän on jonkinlainen tyrmä vai mitä? Bianca ihmetteli

- Miten me tänne jouduimme ja miten pääsemme pois? Kerro meille kaikki mitä tiedät, Raphael sanoi hämmentyneesti.