Ohjeita tutkielman tekemiseen

Ohjeita tutkielman tekemiseen

Tutkielman kirjoittaminen

Tutkielman kirjoittamisprosessi aloitetaan aiheeseen perehtymällä. Lähdeaineiston avulla tutustut valitsemaasi aiheeseen. Lähdekirjallisuuteen perehtymällä selvität tutkimaasi aiheeseen liittyvät käsitteet, näkökulmat ja keskeiset ongelmat sekä luot perusteet aiheesi rajaukselle ja jaottelulle. Kun olet tehnyt riittävät muistiinpanot aiheesta, pyri muodostamaan itsellesi kokonaiskäsitys asiasta lopullista aiheen rajausta ja jäsentelyä varten. Ennen kirjoittamista pohdi huolellisesti tutkielman otsikkoa. Otsikosta voit nähdä, mikä tehtävässä on oleellista, ja otsikko antaa myös viitteen siitä, miten aihepiiri on syytä rajata.

Tämän jälkeen laadit käsikirjoituksen. Tekstin muokkaaminen on pitkä prosessi, jossa lopullinen teksti muotoutuu vähitellen poistojen ja lisäysten kautta. Pyri silti koko ajan siihen, että tekstisi etenee johdonmukaisesti. Kokoa samaa asiaa koskevat tiedot yhteen, vaikka käytätkin useampaa lähdettä. Oleellista on, että tekstissäsi käsiteltävän asian ydinkohdat tulevat esille. Ydinkohdat saat esille, kun jäsentelet asioita, määrittelet keskeisiä käsitteitä, laadit sisällysluettelon ja mietit alaotsikoita. Alaotsikot auttavat myös tutkielman sisällön jäsentämisessä.

Määrittele tutkielmassa käyttämäsi käsitteet. Älä jäljennä suoraan lähdeteosten tekstiä, vaan kirjoita asiat omin sanoin. Jos on välttämätöntä käyttää pitkää lainausta, mainitse tällöin, keneltä tai mistä lainaus on peräisin ja erota se lainausmerkeillä muusta tekstistä. Käytä tekstissäsi myös mahdollisia omia esimerkkejä. Esimerkkien ensisijaisena tehtävänä on selventää teoreettisia käsitteitä, mutta älä suinkaan kirjoita tutkielmaa kokonaan pelkkään esimerkin muotoon.

Tutkielmassa pitäisi selvästi näkyä, mikä on kirjoittajan oman tutkimuksen ja omien päätelmien tulosta. Tutkielmassa pitäisi aina olla kirjoittajan omia näkemyksiä, eikä pelkästään tietoa luettelomaisesti eri lähdeteoksista poimittuna.

Kirjoita tekstisi asiatyylillä lavertelua välttäen. Älä käytä ranskalaisia viivoja, vaan kirjoita aina kokonaisia lauseita. Kiinnitä erityistä huomiota täsmälliseen esitystapaan ja oikeaan kieliasuun (muoto- ja tyyliseikat).

Tekstiä tarkastaessasi muista, että hyvälle tekstille on ominaista:

1) rakenteen johdonmukaisuus,

2) asiasisällön selkeys,

3) ilmaisun yksinkertaisuus,

4) tarkkuus (sanojen merkitys).

Tutkielman rakenne

Tutkielma muodostuu kansilehdestä, sisällysluettelosta, tekstiosasta ja lähdeluettelosta. Kansilehden, sisällysluettelon ja lähdeluettelon mallit ovat näiden ohjeiden lopussa.

Tekstiosa koostuu johdannosta, runkotekstistä ja johtopäätöksistä/yhteenvedosta. Johdanto kertoo lukijalle, mitä odottaa. Hyvä johdanto on lyhyt, hahmottelee tutkielman päälinjat ja tarkentuu suoraan kysymykseen. Runkoteksti on tutkielman pääosa. Hyvä neuvo on käyttää yksi tekstikappale jokaista asiaa varten. Hyvä kappale on sellainen, joka kertoo yhdestä pääasiasta. Kappale sisältää myös kaikki selitykset, yksityiskohdat ja esi- merkit, jotka tukevat pääasiaa. Johtopäätökset-luku on kooste käsitellyistä asioista. Etene aiheen käsittelyssäsi johdonmukaisesti ja jäsentele asioita kappalejaolla ja väliotsikoilla. Muista määritellä aiheen keskeiset käsitteet ja ilmoita aluksi myös aiheen käsittelyssä te- kemäsi keskeiset rajaukset, asiat, joihin keskityt tai näkökulma, josta tarkastelet aihetta. Näin myös lukija tietää, miksi tarkastelet asioita kyseisellä tavalla.

Tutkielman pituus riippuu käsiteltävästä aiheesta. Ehkä ohjeena voisi olla 15 - 20 sivua. Sivumäärään lasketaan vain runkoteksti. Kirjoita tutkielma tekstinkäsittelyohjelmalla. Käsin kirjoitettua tutkielmaa ei hyväksytä. Suositeltavaa olisi, että marginaalit olisivat vasemmalla noin 4 cm ja oikealla noin 2 cm. Tasaa tekstin molemmat reunat. Käytä riviväliä 1½. Käytä tekstinkäsittelyohjelmassa fonttia arial (tämä fontti) tai times new roman, koko 12. Käytä sivunumerointia ja jätä kappaleiden välille yksi tyhjä rivi. Älä liimaa kuvia, valokuvia tai kaavioita tutkielmaan. Käytä skanneria tai valokopioita. Numeroi kuvat ja käytä tätä numerointia tekstissä. Tulosta tutkielma vain toiselle puolelle arkkia.

Tekstiviitteet

Tieteellisen työn tekijän kuuluu ilmaista käyttämänsä lähteet sekä lähdeluettelossa että itse tekstissä. Tekstiviitteen tarkoituksena on osoittaa, mistä lähteestä olet asianomaisen tiedon poiminut ja mihin lähteeseen väitteesi perustuu. Tekstistä on siis käytävä ilmi, mikä osa tekstistä on kirjoittajan omaa, mikä toiselta saatua, olipa tämä toiselta saatu sitten suoraa lainausta tai tiivistävää referointia.

Tekstissä olevan kirjallisuusviitteen tarkoituksena on viitata lähdeluetteloon, josta lukija saa tarkat bibliografiset tiedot käytetystä lähteestä. Siksi lähdeluettelon ja lähdeviitteiden pitää vastata tarkasti toisiaan niin, että lähde löytyy helposti viitteen perusteella lähdeluettelosta. Esimerkiksi tekstin sisäinen viite [3, 66] viittaa lähdeluettelossa kohtaan [3] Oja, H. 1987 Tähtien taakse. Porvoo: WSOY, sivu 66. Merkitse myös käyttämäsi kuvien kuvateksteihin lähdeviitteet.

Lähdeviitteiden merkitsemisessä on monta tapaa. Pääasia on, että viite sisältää kaikki tarvittavat tiedot ja että käytät samaa tapaa johdonmukaisesti läpi koko tutkielman. Seuraavassa on suositus lähdeviitteiden merkitsemiseksi.

Esimerkkejä tekstiviitemerkinnöistä

Suora lainaus merkitään aina lainausmerkein.

”Näppärä keino aalto-hiukkasdualismin kuvaamiseen on yhdysvaltalaisen fyysikon Richard Feynmanin keksimä ns. polkuintegraali” [1, 61].

Tekstin sisäinen lähdeviite merkitään seuraavalla tavalla:

Mustan aukon keskipisteessä on niinsanottu singulariteetti, erikoispiste. Luhistuvan aineen tiheys käy siellä niin suureksi, että edes yleinen suhteellisuusteoria ei pysty kertomaan keskipisteen ominaisuuksia [3, 69].

Voit käyttää myös seuraavanlaista tapaa:

Hawkingin [1, 82] mielestä valoa ei voida pitää Newtonin painovoimateorian mukaisena tykinkuulana, koska valon nopeus on vakio.

Lähteet

Tutkielman teko perustuu yleensä lähteiden käyttöön. Lähteinä voivat olla oppikirjat, tieteelliset kirjat ja julkaisut, tutkimukset ja tieteellisten aikakauslehtien artikkelit. Tekstin elävöittämiseen on mahdollista käyttää ns. epätieteellisiä lähteitä (esim. Turun Sanomat), mutta niitä on kuitenkin käytettävä rajoitetusti.

Lähdeluettelolla on kolme tehtävää. Ensinnäkin siinä luetellaan numerojärjestyksessä kaikki ne lähteet, joihin tekstissä viitataan. Toiseksi lähdeluettelo on tarkoitettu antamaan lukijalle nopea kuvaus kirjoittajan teoreettisista lähtökohdista. Kolmanneksi lähdeluettelo aut- taa aiheesta kiinnostunutta lukijaa kirjallisuuden etsimisessä.

Lähteiden merkitsemisessä voit käyttää apuna alla olevia esimerkkejä. Käytännöt vaihtelevat tieteenaloittain lähinnä tutkimusperinteen pohjalta.

Lähdeluetteloon ei merkitä sellaisia kirjoja, joita luit tutkielman tekemisen pohjaksi, mutta joita et suoranaisesti käyttänyt tekstiä laatiessasi. Lähteistä mainitaan sen bibliografiset tiedot kuten kirjoittaja, julkaisuvuosi, julkaisun nimi, julkaisupaikka sekä kustantaja.

Esimerkkejä lähdeluettelomerkinnöistä

Teokset

Oja, H. 1987. Tähtien taakse. Porvoo: WSOY.

Kokoomateokset

Laasonen, P. 1988. Matematiikan äärettömien prosessien historia. Teoksessa Lehti, R. & al. (toim.) Isaac Newton - jättiläisen hartioilla. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 141-151.

Aikakauslehtiartikkelit

Aikakauslehtiartikkeleista merkitään artikkelin kirjoittaja, vuosiluku, artikkelin nimi, aikakauskirja, sen numero ja artikkelin sivunumerot. Jos artikkeli on toimitetussa teoksessa, sen nimen jälkeen ilmoitetaan teoksen toimittaja(t) ja teoksen nimi sekä artikkelin sivut.

Stub, H. & H. 1998. Avaruusromu on turvallisuusriski. Tieteen kuvalehti 1/1998, 52-53.

Sarjajulkaisut

Oja, H. 1994. Polaris - nuorten tähtitieto. Ursan julkaisuja 50.

Lähdemerkinnän erikoistapauksia

Jos primaarilähdettä ei ole saatavissa, sinun on viitattava siihen sekundaarilähteen eli ns. toisen käden lähteen avulla. Tällöin ilmaiset tekstissä asian seuraavasti: Herschelin (1833) mukaan... (Hoskin 1988, 246). Lähdeluetteloon tulee tällöin vain Hoskinin nimi ja teos. Periaatteessa olisi aina pyrittävä käyttämään primaari- eli ensi käden lähdettä, mutta lukiovaiheessa vaatimus on kohtuuton.

Teoksen suomentaja

Hawking, S. 1990. Ajan lyhyt historia. Suomentaja Risto Varteva. Porvoo: WSOY.

Internet-lähteisiin viittaaminen

Perinteisten painettujen kirjojen ja aikakauslehtien rinnalle ovat viime vuosina nousseet sähköiset julkaisut, erityisesti internet-lähteet. Internet-lähteisiin viitataan pääsääntöisesti samoin periaattein kuin painettuihin lähteisiin. Sivun osoite ja lukemispäivämäärä on aina mainittava. Sähköisissä lähteissä on otettava huomioon lisäksi lähteen luotettavuus ja py- syvyys, dokumentin saatavuus ja tekijänoikeuskysymykset. Jos käytät Internet-lähteitä, lisätietoa merkintätavoista saat osoitteesta http://www.hit.fi/~lehtonen/intlviit.html.

http://www.hit.fi/~lehtonen/intlviit.html.

Tutkielman kirjoittamisen eri vaiheet:

1. Aiheen valinta. Neuvottele aiheesta ja sen rajauksista ohjaavan opettajan kanssa.

2. Kokoa aineisto ja suunnittele sisällysluettelo. Tee myös muistiinpanoja.

3. Tee käsikirjoitus tai luonnos ja esitä se ohjaavalle opettajalle.

4. Kun olet tehnyt mahdolliset korjaukset, kirjoita ja muokkaa tutkielma valmiiksi. Kiinnitä huomiota tekstin ulkoasuun.

5. Palauta tutkielma tekstimuodossa ja sähköisessä muodossa (levyke tai CD).