|
|
| Munkki Ambrosius haukotteli väsyneesti. Oli jaksettava nousta ja riennettävä ensimmäisten joukossa aamurukoukseen, vaikka hän oli tuskin ehtinyt nukahtaa. Makuulavitsallaan hän oli pyörinyt tuntikausia saamatta unta silmään. Onneksi ei tarvinnut pukeutua, sillä vaatteita ei uskaltanut riisua kuin niiden pesemisen ajaksi. Ambrosius raahusti muiden mukana kohti rukoussalia. Ainoa lohtu oli se, että rukoushetken jälkeen sai asettua vielä hetkeksi makuulavitsalleen. Ensin vain oli yhdyttävä Herran ylistykseen. Päivän ensimmäisen tunnin hartauden jälkeen nautittiin karu aamiainen Ambrosiuksen tärkein tehtävä olisi hoitaa sairaita lapsia, jotka oli tuotu luostariin omituisen sairauden vuoksi. Hän piti lapsista ja usein ikävöi kotiin jääneitä sisaruksiaan. Hän tiesi, ettei saisi näin ajatella,. |
|
