Birgittalaiset

LINKKEJÄ:

Birgittalaissisar Katariina
Birgitta pyhiinvaeltajana
Dominikaaniveli Johannes
Kirkon vaikutusvalta
Pyhimyskultit

Birgittalaissisaret asuivat ns. kaksoisluostarissa, jossa oli sekä nunnia että munkkeja. Eri sukupuolet oli kuitenkin eristetty tiukasti toisistaan ja kaksoisluostarin luonteestaan huolimatta birgittalaisjärjestö oli ensisijassa naisille tarkoitettu luostariyhteisö. Pyhän Birgitan (1302-1373) ohjeiden mukaan täydellisessä birgittalaisluostarissa olisi ollut 60 nunnaa, 13 pappismunkkia, neljä diakonia ja 8 maallikkoveljeä. Luostarin johdossa oli abbedissa eli nainen, mutta koska nunnat oli suljettu tiukasti luostarin muurien sisäpuolelle käytännön toimien hoitaminen jäi yleensä munkkien vastuulle.

Birgittalaisnunnien elämä oli varattu etupäässä varakkaille naisille, sillä luostariin tullessaan naisen perheen tuli antaa lahjoitus, jolla saatettiin kattaa uudesta nunnasta aiheutuvat kustannukset. Tämä tapa oli yleinen kaikissa muissa paitsi kerjäläisjärjestöissä ja se takasikin luostareille suuria maaomaisuuksia. Birgittalaisluostareissa nunnat harjoittivat hartauden ohella ensisijassa käsitöiden tekemistä, opiskelua, puutarhanhoitoa, kirjojen kopiointia ja lukemista. Nunnat eivät kuitenkaan saaneet puhua keskenään muulloin kuin iltapäivällä muutaman tunnin ajan.

Birgittalaisnunnan vihkimys
Birgittalaisnunnaksi vihkiminen antaa jonkinlaisen kuvan siitä mitä luostarielämään siirtyminen merkitsi. Nunnaksi halukkaan oli ilmoittauduttava luostarin abbedissalle, joka käski hänen palata uudelleen 3 kk kuluttua ja miettiä vakavasti halusiko kandidaatti todella nunnaksi. Naisen palattua hänet lähetettiin jälleen pois, jotta hän voisi vielä muutaman kuukauden harkita päätöstään. Jos koevuoden jälkeen nainen vielä halusi ryhtyä nunnaksi suoritettiin juhlallinen vihkitoimitus. Nunnaksi haluava nainen saapui silloin avojaloin vanhassa puvussaan ja hiukset leikattuina.

Itse vihkitoimituksessa piispa pyrki kysymyksin vakuuttumaan tulevan nunnan uskonnollisesta kutsumuksesta ja johdatti hänet sitten sisälle kirkkoon. Nunnan edessä kannettiin punaista lippua, jota koristivat Kristuksen ja neitsyt Marian kuvat. Pääalttarilla piispa vihki nunnasormuksen ja otti tulokkaalta luostarilupauksen, jossa hän sitoutui köyhyyteen, siveyteen ja tottelevaisuuteen. Tämän jälkeen piispa vihki nunnan Jumalan morsiameksi ja ikuiseksi omaisuudeksi. Tätä seurasi messu, jossa tulokkaan nunnapuku vihittiin ja hänet puettiin siihen. Uudelle nunnalle annettiin myös ehtoollinen ja synninpäästö ja hänen avukseen kutsuttiin pyhimyksiä. Messun päätyttyä piispa johdatti uuden nunnan konventin ovelle, jonne hänet suljettiin loppuiäkseen.

Meri Heinonen
TY