Alun perin Rooman senaatti oli kuninkaan neuvoskunta. Monarkian kukistuttua senaatista kehittyi tasavallan arvovaltaisin ja keskeisin hallintolaitos. Se säilyi myös keisariajalla.

Senaattorit valittiin eliniäksi. Alun perin senaattorit valittiin korkeimpia virkoja hoitaneiden virkamiesten keskuudesta, mutta myöhemmin myös plebeijeillä oli mahdollisuus tulla valituksi senaattoriksi. Senaattoreiden lukumäärä vaihteli eri aikoina. Tasavallan aikana se oli 300, Sullan aikana 600 ja Caesarin aikana jo 900. Augustus palautti lukumääräksi 600.

Senaatti edusti vallankäytön jatkuvuutta vastapainona vuosittain vaihtuville virkamiehille.

Senaatin päätöstä kutsuttiin nimellä senatus consultum. Aikakaudesta riippuen se oli joko laki tai vain ehdotus virkamiehille. Senaatti käytti suurta valtaa valvomalla valtion taloutta, provinssien asioita, ulkopolitiikkaa ja valtionuskontoa. Senaatti saattoi myös tarvittaessa julistaa poikkeustilan Roomaan.